Riittääkö fleksaus?

Eläinperäisten tuotteiden ympäristöhaitoista on puhuttu paljon viime aikoina. Asian esille tuominen onkin tärkeää, sillä eläinperäisillä tuotteilla on suuret ympäristövaikutukset kasviperäisiin tuotteisiin verrattuna. Ympäristöhaittojen lisäksi erityisesti lihan terveyshaitat ovat olleet esillä. Tällekin valistuspuheelle on paikkansa, sillä suurimmalla osalla suomalaisista olisi varaa vähentää lihan käyttöä. Puhe ympäristö- ja terveyshaittoista on tainnut tepsiä, sillä ns. fleksaaminen on yleistynyt viime vuosina, vaikka varsinaisten kasvisruokavalioiden suosio ei olekaan hirveästi kasvanut. Riittääkö fleksaus vai pitäisikö meidän tuntea huonoa omaatuntoa vähäisestäkin liha- tai maitotuotteiden käytöstä? Voiko terveystietoinen käyttää lihaa ja maitoa lainkaan? Entäpä ympäristötietoinen?

Miksi liha ja maitotuotteet ovat ravitsemussuosituksissa?

Lihasta ja maitotuotteista kyllä puhutaan suosituksissa, mutta niiden käyttöön ei millään lailla pakoteta. Ravitsemussuositusten mukaisesti voi syödä, vaikka ei söisi yhtään lihaa tai maitotuotteita. Toisaalta lihan ja maitotuotteet saa myös hyvin mahtumaan suositusten mukaiseen ruokavalioon. Suositusten taustalla on tutkimusnäyttö terveyttä edistävästä ruokavaliosta ja niiden mukaan lihavalmisteiden ja punaisen lihan käyttö tulisi rajoittaa korkeintaan 500 grammaan viikossa. Määrä voi siis olla mitä vain nollan ja puolen kilon välillä. Samoin suosituksissa otetaan kantaa maitotuotteiden laatuun ja määrään. Jos maitotuotteet eivät maistu, voi ne suositusten mukaan korvata esimerkiksi vastaavilla kasvipohjaisilla tuotteilla, kunhan huolehtii, että valitsee vitaminoituja vaihtoehtoja.

Vaikka kyseisiä eläinkunnan tuotteita suositellaan rajoitettavan, ei se tarkoita, että niiden ravitsemuksellinen arvo olisi pelkästään huono tai että ne olisivat aina epäterveellinen valinta. Liha on mm. laadukkaan proteiinin, hyvin imeytyvän raudan ja B12-vitamiinin lähde. Maitotuotteista saa myös esimerkiksi laadukasta proteiinia, kalsiumia, D-vitamiinia, jodia ja B-vitamiineja. Toki nämä kaikki ravintoaineet on mahdollista saada muistakin lähteistä (joko luonnostaan ruoasta, täydennetyistä elintarvikkeista tai ravintolisistä), mutta tällöin ruokavalion suunittelu vaatii enemmän perehtymistä ja tietämystä. Kannattaa myös muistaa, että myös korvaavista tuotteista löytyy sekä hyviä että huonoja vaihtoehtoja.

Liha- ja maitotuotteiden käyttöä tulisi rajoittaa terveyssyistä

Punaisen lihan ja erityisesti prosessoidun lihan käytön rajoittamiselle on terveydelliset perusteet. Niiden runsas käyttö on väestötutkimuksissa yhdistetty esimerkiksi suolistosyöpiin, tyypin 2 diabetekseen ja sepelvaltimotautiin. Ravitsemussuosituksissa sanotaan lihasta näin:

Lihavalmisteita ja punaista lihaa ei tulisi käyttää enempää kuin 500 g viikossa. Määrä tarkoittaa kypsää lihaa ja vastaa raakapainoltaan 700–750 g:aa.

Terveysnäkökulmasta myöskään maitotuotteita ei ole järkeä käyttää täysin huolettomasti. Maitotuotteet ovat suomalaisten suurin tyydyttyneen rasvan lähde, joten on perusteltua, että niidenkin määrään ja erityisesti laatuun (suosi rasvattomia ja vähärasvaisia!) kiinnitetään huomiota. Maito sinänsä ei kuitenkaan ole terveydelle haitallista, vaan sen vaikutus terveyteen vaikuttaisi olevan lähinnä neutraali.

Liha- ja maitotuotteiden käyttöä tulisi rajoittaa ympäristösyistä

Ravitsemussuosituksia päivitetään parhaillaan, mutta jo nykyisissä suosituksissa on huomioitu ympäristönäkökulma. On melko varmaa, että uusissa suosituksissa ympäristönäkökulmaa pohditaan entistä tarkemmin. Alku vuonna julkaistiin tutkijoista koostuvan EAT-Lancet-komission kehittämä planetaarinen ruokavalio (katso täältä suomenkielinen, kansantajuinen juttu aiheesta), jossa on laskettu, mitä maapallon asukkaiden pitäisi syödä, jotta ruokavalio olisi terveellinen, kaikille olisi tarpeeksi ruokaa ja ruokajärjestelmä olisi ympäristön kannalta kestävä. Planetaarisessa ruokavaliossa eläinperäinen ravinto tulisi korvata suurelta osin kasvikunnan tuotteilla. Lihaa saisi syödä hieman alle 50 grammaa ja maitotuotteia korkeintaan 250 grammaa päivässä. Suositus on siis tiukempi kuin tämän hetkisissä ravitsemussuosituksissa, mutta planetaarinen ruokavaliokaan ei kiellä eläinperäisiä tuotteita kokonaan.

Kohtuus vai ehdottomuus?

Toisinaan harmittaa, että esimerkiksi terveys- ja eettiset syyt sekoittuvat ihmisten mielessä. Vaikka vannoutunut vegaani kykeneekin karsimaan kaiken eläinperäisen ruokavaliostaan, ei tiukasti vegaaninen ruokavalio ole kaikille mahdollinen. Monelle se ei välttämättä olisi myöskään terveellisin ruokavalio. Esimerkiksi naisilla, joilla kuukautiset ovat erittäin runsaat, voi olla vaikeuksia saada riittävästi rautaa kasvisruokavaliosta, jolloin terveyden kannalta voi olla järkevää syödä ennemminkin kasvisvoittoisesti kuin tiukan vegaanisesti. On jokaisen henkilökohtainen asia, kuinka ongelman haluaa ratkaista – vaikkapa sallivammalla ruokavaliolla tai syömällä rautaa tabletteina (jos vatsa kestää).

On hyvä muistaa, että terveellisesti voi syödä monella eri tapaa, eikä täydellisen terveellistä ruokavaliota ole mahdollista edes määritellä. Me ravitsemustieteilijät olemme harvoin ehdottomuuden kannalla, vaan toisten mielestä jopa kyllästymiseen asti kohtuuden kannattajia. Ehdottomuus ja (turha) rajoittaminen saattavat nimittäin vääristää ruokasuhdetta ja tehdä syömisestä suorittamista ja tarpeettoman hankalaa.

Jyrkkä ei syyllistämiselle

Lihansyönnin vähentäminen on monelle meistä realistisempi vaihtoehto kuin lihasta kokonaan luopuminen, ja myös vähentämisellä on suuri merkitys sekä ilmaston että terveyden kannalta. Pitkän linjan vegeaktivisti Suvi Auvinenkin on samoilla linjoilla ja toteaa Trendi-lehden jutussa näin:

Isointa muutosta maailmassa eivät tee vegaanit, vaan ruuan suhteen fleksaajat. Ne, jotka ovat kolme päivää viikosta kasvissyöjiä. Fleksaajat muodostavat niin suuren kuluttajamassan, että markkinoiden on pakko kuunnella.

Auvinen jatkaa, ettei usko syyllistämiseen vaan pitää ehdottomuutta jopa haitallisena. Tästä on helppo olla samaa mieltä – toisten syyllistäminen tuskin tuottaa toivottua lopputulosta, eikä sitä paitsi kuulu hyviin tapoihin. Hesarin mielipidepalstalla julkaistiin vastikään kirjoitus, jossa lukija kirjoitti siitä, kuinka häntä oli ravintolassa syyllistetty eläinten tappajaksi ja ilmaston tuhoajaksi. Tämä tuntui kirjoittajasta ymmärrettävästi pahalta, etenkin kun huutelijat eivät tunteneet hänen syitään syödä lihaa. Oli syy lihan syömiselle sitten terveydellinen tai mikä tahansa, pitäisi olla aivan selvää, ettei se ole oikeutus huutelulle, syyllistämiselle ja muulle epäasialliselle kohtelulle.

Myös toisessa Hesarin mielipidepalstan kirjoituksessa tuotiin esiin, kuinka syyllistävä keskustelu erilaisista ruokavalioista ahdistaa. Osa ihmisistä kokee lisäksi, että ruokavalioita arvotetaan parempiin ja huonompiin, ja omia ruokavalintoja joutuu puolustelemaan. On harmillista, jos erityisesti ihmiset, jotka tekevät jo paljon sekä terveyden että ympäristön kannalta hyviä valintoja, kokevat huonoa omaatuntoa viikon ainoasta lihaa sisältävästä ateriasta tai kahvin joukkoon lurautetusta maidosta. Huonon omantunnon tai ahdistumisen sijaan heidän pitäisi onnitella itseään useista hyvistä valinnoista, sillä se on tarpeeksi – terveyden ja ympäristön kannalta ei tarvitse pyrkiä ehdottomuuteen.