Juuri ennen pääsiäistä sosiaalisessa mediassa keskustelua herätti erään somevaikuttajan postaus, jossa hän haukkui koulu- ja päiväkotiruokaa. Ruoka ei kuulemma ole tarpeeksi laadukasta tai puhdasta eikä edesauta terveyttä. Tällä perusteella hyvinvointibloggaaja oli omien eväiden kannalla ja toivoi, että päiväkotiin saisi viedä ainakin omat rasvat margariinin tilalle. Koulu- ja päiväkotiruoan haukkuminen sai ravitsemus- ja kasvatusalan ihmiset ymmärrettävästi (ja onneksi!) reagoimaan. Myös me ärsyynnyimme, ja siksi haluamme tuoda oman kantamme esiin vielä tässä blogitekstissäkin.
Meitä ja muita ravitsemustieteilijöitä harmitti se, että koulu- ja päiväkotiruokaa haukuttiin perusteettomasti epäterveelliseksi. Meitä ärsytti myös se, että haukkuja ei taida ymmärtää, miten etuoikeutetussa asemassa me Suomessa olemme, kun täällä on tarjolla kaikille ilmainen koulu- ja päiväkotiruoka. Puhumattakaan siitä, että molempiin näistä on olemassa asiantuntijoiden laatimat suositukset. Sekä varhaiskasvatuksen että koulun ruokasuositukset perustuvat ravitsemussuosituksiin, jotka taas pohjaavat laajaan tutkimusnäyttöön nimenomaan terveyttä edistävästä ruokavaliosta. Meillä on siis erinomaiset edellytykset terveellisen koulu- ja päiväkotiruoan tarjoamiseksi.
Mutua vai faktaa?
Mistä johtuu, että päiväkoti- ja kouluruoka joutuu aina silloin tällöin tällaisen arvostelun kohteeksi? Tätä saattaa ainakin osittain selittää Dunning-Kruger-ilmiö, josta Aiviskin on kirjoittanut aikaisemmin. Asiaan pintapuolisesti perehtynyt vanhempi ei välttämättä tajua, kuinka vähän ravitsemustieteestä ymmärtää. Luonnollisuuden tavoittelu on suosittu ruokatrendi, vaikka luonnollisuus ei useinkaan ole tae terveellisyydestä. Luonnollisuutta tavoitteleva vanhempi saattaa ajatella, että lasten terveyttä parannettaisiin vaihtamalla rasvaton maito luomutäysmaitoon tai kasvipohjainen margariini voihin. Todellisuudessa tällaiset muutokset vähentäisivät lasten D-vitamiinin saantia ja lisäisivät tyydyttyneiden rasvojen saantia, eikä kumpaakaan näistä voi tutkimusnäytön perusteella pitää suotavana muutoksena.
Olemme itse työskennelleet useammassa päiväkotilasten ravitsemukseen liittyvässä projektissa, joista yhtenä mainittakoon DAGIS-tutkimus. Tutkimuksesta on jo julkaistu useita päiväkoti-ikäisten lasten elintapoja käsitteleviä artikkeleita. Osa ravitsemukseen liittyvistä tuloksista on vielä julkaisematta, mutta uskallamme jo etukäteen paljastaa, että DAGIS-aineistossakaan lapsilla ongelmana ei ole liian vähäinen tyydyttyneiden rasvojen saanti, vaan päinvastoin: jo pienet lapset saavat tyydyttyneitä rasvoja liikaa. Emme tietenkään väitä, etteikö päiväkotiruokaakin voisi parantaa, mutta ei sitä kyllä voi syyttää lasten terveyden pilaamisesta. Ottaen huomioon käytettävissä olevat resurssit, päiväkotiruoka on itse asiassa aika huikea juttu. Jos päiväkotiruoan terveellisyys kiinnostaa, kannattaa mutuilun sijaan selvittää, mitä aiheesta on oikeasti tutkittu.
Terveellinenkään ruoka ei auta, jos sitä ei syödä
Ei kuitenkaan riitä, että tarjotaan suositusten mukaista terveellistä ruokaa, jos lapset eivät sitä syystä tai toisesta syö. Tässä meillä aikuisilla on hyvä vaikuttamisen paikka. Esimerkiksi DAGIS-tutkimuksessa havaittiin, että mitä positiivisempi mielipide henkilökunnalla oli päiväkodin ruoasta, sitä enemmän lapset söivät kasviksia. Somevaikuttajan postausta kommentoineet opettajat toivat myös esille, miten kouluruoan mollaaminen hankaloittaa heidän työtään. He yrittävät korostaa oppilaille kouluruoan syömisen tärkeyttä, sillä riittävä ja ravitseva ruoka edesauttaa jaksamista, vireyttä, keskittymistä ja siten myös oppimista. Tilanne on jo nyt se, että kouluruokaa ei syödä suositusten mukaisesti, vaan useat oppilaat skippaavat sen kokonaan tai osittain. Tähän ei todellakaan saada parannusta sillä, että joku somevaikuttaja haukkuu kouluruokaa ja saa oppilaat tai pienten lasten vanhemmat epäilemään suotta koulu- ja päiväkotiruoan terveellisyyttä. Negatiivisten asenteiden siirtämisestä lapselle on vain haittaa, jos terveellinen ruoka jää sen vuoksi syömättä.
Vaikuta fiksusti
Kritiikkiä saatuaan keskustelun aloittanut somevaikuttaja ihmetteli, eikö kaikilla ole oikeus tuoda mielipiteensä ilmi, oli sitten asiantuntija tai ei. Emme tietenkään halua rajoittaa kenenkään sanomisia, mutta kehotamme oikeasti miettimään, mihin asioihin käyttää vaikutusvaltaansa. Jos asioista ei ole tarpeeksi tietoa, on riskinä, että hyvää tarkoittanut postaus saa aikaan ihan päinvastaisen vaikutuksen.
P.S. Aivis haluaa vielä kiittää kaikkia eri alojen asiantuntijoita, jotka jaksavat puolustaa tutkittua tietoa ja kumota mutua ja huuhaata. Ihanaa, että tällaisia vaikuttajia on yhä enenemissä määrin somessa!