Kilokisat ovat selvästikin tulleet TV-viihteeseen jäädäkseen. Olet mitä syöt -ohjelma palasi TV:hen viime syksynä, ja sai kritiikkiä monelta taholta. Esimerkiksi Syömishäiriöliitto toi kannanotossaan esille, kuinka ohjelma välittää vahingollista ja syyllistävää suhdetta omaan kehoon ja ruokaan. Myös me kirjoitimme ohjelmassa käytetystä ohjaustyylistä, joka oli kaukana järkevästä ja toimivasta ravitsemusohjauksesta. Syksyllä TV:ssä pyöri myös kotimainen julkkisversio Suurimmasta pudottajsta, eikä tänäkään vuonna vältytä laihdutuksen viihteellistämiseltä, sillä nyt meneillään on uusi kausi Olet mitä syöt -ohjelmasta.
Laihdutusohjelmissa on tavoitteena pudottaa painoa ja kohottaa kuntoa. Tavallaan ajatus on oikein hyvä – kunnon kohotuksesta on vaikea keksiä mitään pahaa sanottavaa, ja suurimmalle osalle ohjelmiin hakeutuneista osallistujista myös painonpudotus saattaa tuoda terveyshyötyjä. Se, minkä vuoksi me ja monet muut ravitsemuksen ja terveyden parissa työskentelevät ammattilaiset näitä ohjelmia kritisoimme, johtuu ohjelmissa käytetyistä keinoista. Ei ole yhdentekevää, millä keinoilla ihminen laihduttaa tai hallitsee painoaan, sillä kaikki keinot eivät ole terveellisiä tai järkeviä. Se, että erilaiset super- ja pikadieetit – kilokisat – ovat kuitenkin jatkuvasti esillä niin TV-ohjelmissa kuin muuallakin mediassa, hämää luulemaan niitä toimiviksi tavoiksi pudottaa painoa.
Rääkkiä ja suorittamista
Suurimmassa pudottajassa on ideana, että viikoittain vähiten painoaan pudottanut kilpailija tippuu kisasta. On aika selvää, että tämä asetelma kannustaa kilpailijoita tiputtamaan painoaan mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa. Olemme aiemmin kirjoittaneet pikadieettien ongelmista – iso painonpudotus lyhyessä ajassa tuo harvoin luvattua hyvinvointia, vaan päinvastoin siitä voi seurata pitkäaikaisia haittoja. Pikadieetit laittavat kropan äärimmäiseen rääkkiin, mutta silti tämä saattaa tuoda vain lyhytkestoisen hyödyn – esimerkiksi erään tutkimuksen mukaan suurin osa Biggest Loser -kilpailun 16 osallistujasta sai takaisin ainakin osan kilpailun aikana laihduttamistaan kiloista kuuden vuoden seurannan aikana, ja viidellä kilpailijalla (31 %) paino asettui lähtöpainon tuntumaan tai jopa korkeammalle. Jos kiinnostaa tietää, miksi laihduttaminen oikeastaan lihottaa, suosittelemme katsomaan Ravitsemustalon Tomi Valtasen videon aiheesta.
Jutta ja puolen vuoden superdieetit -ohjelmaa seurattiin vuosina 2013-2015. Ohjelman alussa kullekin laihduttajalle annettiin tavoitepaino, johon tämän piti puolessa vuodessa päästä. Tavoitteet olivat tietysti kovia, ja vähintään viimeiset viikot kilpailijat hikoilivat yötä päivää tavoitteeseen päästäkseen. Jos tavoitteena oli 20 kilon pudotus, mutta kilpailija pudotti ”vain” 17 kiloa, ei lopputulokseen tietenkään oltu tyytyväisiä. Eräs ohjelman osallistuja kommentoi jälkeen päin, että laihduttamisessa oli liikaa kyse suorittamisesta. Tämä on helppo uskoa – ylhäältä päin annettu tavoite ja keinot sekä TV-ryhmä seuraamassa määräaikaista urakkaa ei varmasti tee hommasta rentoa tai sellaista, jota olisi helppo jatkaa ja ottaa elämäntavaksi.
Kilokisat
Valitettavasti kilokisat eivät ole jääneet vain osaksi (huonoa) TV-viihdettä, vaan ne ovat rantautuneet myös tavallisten ihmisten arkeen. Kesällä uutisoitiin, kuinka eräs firma haastoi kaikki työntekijänsä laihdutuskuurille ja lupasi rahabonuksen kymmenen prosentin painonpudotuksesta. Jaoimme uutisen somessa ja kritisoimme ideaa näin:
Hienoa, että työntekijöiden hyvinvointi kiinnostaa, mutta lisääkö laihdutuskuuri hyvinvointia? Järkevä painonhallinta on ihan muuta. Miksi aina kilot hyvinvoinnin mittarina kun muitakin järkevämpiä mittareita olisi?
Lehtijutun mukaan firma pitää työntekijöidensä hyvinvointia tärkeänä, mutta meidän mielestämme laihdutuskilpailu on aika kaukana hyvinvoinnista. Kannustetaanko tässä kaikkia pudottamaan painoaan oli sitten laihdutettavaa tai ei? Voiko samat kilot pudottaa aina uudestaan ja uudestaan eli kannustaako systeemi jojoilemaan painon kanssa? Ohjeistetaanko työntekijöitä järkevään painonpudotukseen vai tekeekö kukin sen siten kuin osaa? Valitettavasti pelkäämme, että rahabonus kannustaa laihduttamaan keinolla millä hyvänsä eli myös epäterveillä tavoilla. Pahimmillaan työntekijä laihduttaa vain punnitusta varten ja sen jälkeen palaa entisiin tapoihinsa. Jos laihdutetaan vain rahapalkinnon vuoksi, ei homma ole kovin kestävällä pohjalla. Ihmisten jakaminen tietyn painonpudotusprosentin perusteella onnistujiin ja epäonnistujiin ei myöskään tunnu reilulta – etenkin kun tiedetään, että jo pienikin painonpudotus voi tuoda terveyshyötyjä.
Vastaavia laihdutuskilpailuja näkyy myös osana verkkovalmennuksia. Eräs valmentajakaksikko on lanserannut Suurin Muutos -valmennuksen, joka on painonpudottajille suunniteltu kahdeksan viikon verkkovalmennus. Erona muihin samantapaisiin valmennuksiin on se, että valmennuksessa palkitaan rahapalkinnolla prosentuaalisesti eniten painoaan pudottaneet osallistujat joka viikko ja valmennuksen päätyttyä. Tämä kannustaa varmasti painonpudotukseen, mutta eri asia on taas se, onko tällainen mahdollisimman suuri painonpudotus lyhyessä ajassa järkevää ja kestävää.
Ehkä Jutan puolen vuoden superdieettien ja muiden vastaavien ohjelmien innoittamana osa valmentajista lupailee lyhyen valmennuksensa avulla painon putoavan vaikkapa 10 kiloa. Myös sitä näkee, että näin vuoden alussa laihduttajat asettavat itselleen tavoitepainon, johon halutaan päästä suhteellisen lyhyessä ajassa. Tavoitteet ovat usein kovia, eikä niitä ole tehty saavutettavaksi maltillisella tahdilla. Valitettavan usein näissä mennään paino edellä eli onnistumista mitataan pudotetuissa kiloissa, vaikka mikään painolukema ei takaa terveyttä tai hyvää kuntoa. Helposti unohdetaan se, että esimerkiksi lihaskuntoharjoittelun aloittaminen muokkaa kroppaa ja voi jopa nostaa painoa, sillä lihas painaa rasvakudosta enemmän. Mahdollisimman suuri painon pudottaminen tuntuu tässä mielessä vähän hölmöltä tavoitteelta, kun paljon järkevämpi tavoite voisi olla vaikkapa parempi lihaskunto tai aerobinen kunto, joiden myötä painokin saattaa ajan myötä laskea.
Viihdearvoa vai muita arvoja?
Fakta on, että suurin osa työikäisitä suomalaisista on ylipainoisia ja jo pienikin painonpudotus toisi monelle terveyshyötyjä. Ei kuitenkaan ole yhdentekevää pudottaako painoaan järkevästi elintapojaan muuttaen vai ryhtyykö pikadieetille, jolla tavoitellaan nopeita ja rajuja tuloksia (jotka eivät kuitenkaan ole kestäviä). TV-viihdetarjontaa ei helpolla muuteta, sillä erilaiset muodonmuutos-ohjelmat tuntuvat kiinnostavan ihmisiä vuodesta toiseen, ja viihdyttävyyden takaa mahdollisimman suuri ja nopea muutos. Viihdetarjonnan muuttumista odotellessa toivomme, ettei omaan tai valmennettavien painonhallintaan haettaisi mallia TV-ohjelmista, joissa viihdearvo on ainoa tärkeä arvo.